Äidin ruoka on kuin äiti itse, toisinaan luovaa ja aina konstailematonta - ja mikä parasta, valmistuu aina hetkessä. Eräs lapsuuteni supersuosikeista oli "Tappelukastike", joka sai nimensä siitä, että viimeisestä kastikkeen rippeestä tuli aina tappelu, johon isikin osallistui. (Itseasiassa isi tappeli ruoan tähteistä vielä koirien ja kissojenkin kanssa, kun me lapset oltiin jo annettu periksi... )Myös meidän äiti aloitti kotikokin uransa niin sanotusti pohjalta - työtätekevänä opiskelijaäitinä ajanpuute ja raha sanelivat varmasti viikon menyyn. Onneksi en elämäni alkutaipaleella juuri muuta kaivannutkaan, kuin kalapuikkoja ja jugurttia.
Vanhempien siirtyessä opiskelijaelämästä työelämään ja lasten kasvaessa, myös perheen aterioinnissa alkoi tapahtua huimaa kehitystä. Ulkomaanmatkoilta tuli tuliaisina mausteita ja uusia ajatuksia. Joltain Italianmatkalta taisi tulla ensimmäinen chilillä maustettu ruokaöljy, johon ihastuimme suunnattomasti. Sitten löytyi Sambal Oelek, josta ei oltu Suomessa silloin vielä kuultukaan. Singaporen ja Indonesian matkoilta ruokalistallemme ilmestyi Nasi Goreng, "ohutta munaa", riisiruoat ja wokit. Brysselin kiireisenä vuotena ihastuimme erilaisiin pikaisiin vatsantäytteisiin, alakerran arabikaupan tuoreeseen lättyleipään, paistettuun juustoon ja tietenkin belgialaisittain patonkiin, jonka päälle lorautettiin balsamiviinietikkaa ja viipaloitiin tomaattia.
Kun minulta nykyään ulkomailla kysytään, minkälaista kotiruokaa Suomessa syödään, en juuri osaa vastata omasta kokemuksesta. Vastaan "laatikkoruokia", koska olen jostain lukenut, että juuri laatikkoruoat olisivat suomalaiselle keittiölle ominaisia. Vaikea sanoa. Meillä kotona kun ruoka on aina ollut ihan vaan "kunnon kotiruokaa". Sitä samaa, mitä syödään koko maailmassa. Pizzasta wokkiin, makaronilaatikosta Nasi Gorengiin. Eiköhän ihan jokaisella perheellä ole aivan omanlaisensa ruokakulttuuri...
Äiti kokkaa-blogin tarkoitus
Itse en perinyt äidin lahjoja keittiössä, joten nyt itsekin perheenäitinä olen usein kaivannut äidin neuvoja, kun mielikuvitus tyrehtyy ja viikon menyy tarjoaa kalapuikkoja jo kolmatta kertaa. Tämän blogin tarkoitus on kerätä näitä äidin yksinkertaisia, kiireisen arjen pelastavia reseptejä.
/Terhi
